PekkaReiman Asioihin voi ottaa monta näkökulmaa...

Kuntaliiton Timo Kietäväinen on osittain oikeassa

Timo Kietäväinen kirjoittaa Helsingin Sanomien pääkirjoituspalstalla, että kuntien veropohjaa tulisi laajentaa (http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1423982363544).

Kietäväinen on täysin oikeassa, näin tulee tehdä. Tosin hieman eri konseptilla, kuin hän esittää. Veropohjat olisi muutettava analogiseksi menopäätösten kanssa, eli valtakunnallisesti päätettyjä, kuntalakiin perustuvia velvoitteita koskeva vero kerättäisiin valtakunnallisesti.

Kuntaliiton yleinenkin ongelma on se, ettei kuntaliitto ota mitenkään kantaa kuntien talousongelmien todelliseen syyhyn: yhteiskunta on kehittynyt kolmekymmenluvun paikallisyhteiskunnasta nykyaikaiseksi liikenneyhteiskunnaksi. Kun kolmekymmenluvulla maksettiin verot asuinkunnassa kehdosta hautaan, nyt on ajolähtö lähellä jo ammattikouluun tai lukioon siirryttäessä. Luonnollisena seurauksena on, että kuntalaisen elinkaaren menoja synnyttävät osat tapahtuvat yhtäällä ja verotulojen tuottaminen toisaalla. Tässä asetelmassa ei ole sen paremmin talous- kuin yhteiskuntatieteilijöille mitään uutta. En ole juurikaan nähnyt tutkimustietoa asetelman vaikutuksista kuntatalouteen. Vaikka tässä on helppo nähdä syy - seuraussuhteita, tarvitaan myös tutkimusfaktaa. Jonkun olisi otettava lusikka kauniiseen käteen, ja selvitettävä mitä yhteiskunnan kehitys merkitsee veropohjan käsittelylle ja kuntien talousjärjestelyjen kannalta. Mökkiveron pompottelu on oljenkorsi kunnan kokonaistalouden pellossa. Olisiko tässä haastetta kuntaliitolle?

Jos kuntaliitto panostaisi kestävän faktan rakentamiseen ja esittelisi sitä julkisesti, se voisi ottaa roolinsa kestävän rakennemuutoksen ohjaajana ja mentorina kunnissa. Tutkijoilta on kuulunut ääniä, että kuntaliitosten tie on käyty loppuun: kuntaliitos kahden elinkelvottoman välillä tuottaa yhden ison elinkelvottoman. Olisiko nyt syytä puuttua elinehtoihin? Tässä vaiheessa ei kannata taivastella valtionosuusprosentteja, kunnathan verottavat jo kolme neljäsosaa ansiotulojen verokertymästä! Kolmessa neljäsosassa on enemmän pelivaraa kuin valtion neljänneksessä, mistä valtionosuudet maksetaan. Olisiko syytä muuttaa kuntien taloudenpitoa, eli verotusmalleja siten että tämä kolme neljäsosaa jakautuisi palkansaajien kesken tasapuolisesti. Yksi valtakunnallisesti yhteinen veroprosentti lopettaisi kertarysäyksellä kaikki lillukanvarsien taivuttelut: ei tarvittaisi itkua ja hammasten kiristystä valtionosuuksista, kuntaliitoksista sun muista... Ei tarvitsisi siirtää hallintoa kuntakeskukseen puolensadan kilometrin päähän. Paikallinen asiantuntija saisi mahdollisuutensa.

Varsinainen työmaa olisi tietenkin menobudjettien toimintamallien rakentaminen. Menobudjettien rakentamisessa voidaan käyttää hyväksi paikallisyhteiskunnassa kehittyneitä rakenteita (kuntaorganisaatiota). Silloin säilytetään paikallinen asiantuntemus, joka tietää paikalliset tarpeet ja kulttuurin. On paljon esimerkkejä siitä, miten  talouden organisointi, kannustimien rakentaminen ja vastuiden korostaminen onnistuu, vaikka veroprosentista ei kuntakohtaisesti päätettäisikään.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän marjattahalkilahtiblogituusisuomifi kuva
Marjatta Halkilahti

No tätähän tässä nyt ainakin tarvittaisiin:
.. säilytetään paikallinen asiantuntemus, joka tietää paikalliset tarpeet ja kulttuurin.

Toimituksen poiminnat