PekkaReiman Asioihin voi ottaa monta näkökulmaa...

Hyvät virastotavat kunniaan myös PRH:ssa, osa 2

Reilu kuukausi sitten kirjoitin kiusallisesta ongelmastani: erinäiset kaupalliset toimijat lähestyvät minua jatkuvasti - yleensä puolivillaisin - tarjouksin. Kyse on rekisteriongelmasta, sillä nimeni on PRH:n rekistereissä erään toimivan yrityksen toimitusjohtajana, vaikka katosinkin niistä kuvioista jo vuonna 2004, kun roolini yrityksen perustajana ja organisoijana tuli valmiiksi. Monet tahot (esim. yrityksen omistajat, tilintarkastajat, rekisterinpitäjät yms.) ovat sen jälkeen jättäneet vuosikausiksi hommansa hoitamatta.

Minulle yksityishenkilönä maksaisi kaksikymmentä euroa korjata osaltani moinen ongelma, mutta silloin elättäisin arvaamattoman laajaa byrokratiaverkostoa. Tämä vaatimus voitelurahasta on verrattavissa siihen, että joku hämärähemmo lähettelee yrityksiin muutaman kympin laskuja, ja uhkaa yrittäjää luottorekisterimerkinnällä, ellei yrittäjä maksa. Pienimmän riesan tie olisi maksaa, mutta samalla yrittäjä riskeeraa sitoutumisensa johonkin hämärään sopimukseen, koska hyväksyessään maksun yrittäjä dokumentoi tietoisuutensa asiasta, ja hyväksyy laskun viitetietoihin mahdollisesti kirjatut ehdot (jotka voivat olla todella kalliita, ja joissa riidan tulkintavalta voidaan siirtää vaikkapa Cayman Saarten oikeusistuimille). Suomen Yrittäjät on tässä asiassa pannut tikkua ristiin, mutta hallinnon analogioille kukaan ei ole tehnyt mitään. Itse en halua elättää PRH:n  byrokratian kukkasta.

Oma parikymppiseni on ”kärpäsen kakka PRH-rekisteripaperin reunalla”, mutta kärpäsestä voi myös kasvattaa härkäsen – minkä tässä osoitan - eikä jälkipuheet välttämättä ole ”bullshittiä!”.

Ryhdyin tässä tapauksessa noudattamaan analyyttistä bisneslogiikkaa, jota on kuvattu mm. yritysten laatujärjestelmien mallinnuksissa. Tämän logiikan mukaan minun on turha mesota virkamiesten kanssa, vaan parempi on dokumentoida: täyttää blankettia, ja katsoa, mihin se johtaa. Tavoitteeksi kannattaa ottaa pyrkimys korjata ei-toivottuja menettelyjä. Parikymppisellä saa harvoin näin paljon liikettä aikaseksi.

Ensin otin yhteyttä tietosuojavaltuutetun toimistoon, ja sain lomakkeen, jonka täyttämällä pakotin PRH:n antamaan kirjallisen vastausdokumentin kieltäytymisestänsä korjata tietoni kaupparekisterissä. Pohjustin vastauksen saantia olemalla yhteydessä PRH:n päällikkölakimieheen, jolta sain kiivaan keskustelun jälkeen lupauksen vastauksesta.

PRH:n vastaus tuli, ja sisältö oli, kuten ounastelimme tietosuojavaltuutetun kanssa, vetoaminen kaupparekisterilakiin, ja kieltäytyminen korjaamasta tietojani kaupparekisterissä.

Nyt minulla on siis virallinen dokumentti, jossa PRH-virkamies istuu hiekkalaatikollaan, ja kiukuttelee kaksivuotiaan tapaan: ”Minä en ala! Äiti kertoi, ettei ole pakko!”. OK, minun kannalta asia on edennyt sikäli, että olen antanut virkamiehelle todisteellisesti tiedoksi virheen heidän rekisterissään, ja hän saa (toistaiseksi minun puolestani) jäädä kiukuttelemaan hiekkalaatikolleen. Parikymppistäni ei tässä tapauksessa kannata maksaa, koska minä en ole vastuussa kaupparekisteristä, sen paremmin, kuin kaupparekisterin ja kymmenen vuotta sitten perustamani yrityksen välisistä asioista. Olen yli kymmenen vuotta sitten (todisteellisesti) luovuttanut tämän yrityksen pois hallinnastani.

Tämä aiheuttaa tietenkin monenlaisia byrokraattisia ongelmia ja indiisejä, joista voi vetää viittauksia jopa korkean profiilin rikosjuttuihin: esimerkiksi Aarnio-jutun Trevoc -haaran oikeudenkäynnissä kiisteltiin, onko Aarnio Trevocin yhtiömies vai ei. Tätä asiaa ei kaupparekisteri käyttäytymisellään ainakaan helpota.

Laatutekniikoita käyttäen seuraava operaatio on analysoida ei-toivotun käyttäytymisen vaikutusten leviäminen ympäristössään, eli hallinnossa.

Lähetin PRH:n vastauksen tietosuojavaltuutetulle, mistä sain tietenkin vastauksen, jossa tietosuojavaltuutettu kertoi, että PRH vetoaa kaupparekisterilakiin ja he vetoavat henkilörekisterilakiin. He eivät voi ottaa kantaa sen paremmin kaupparekisterilakiin tai rekisteritietojen muutokseen maksua vastaan. Heillä on oma hiekkalaatikkonsa!

Ongelmaksi siis jää, että kaupparekisterissä muhii kohdallani virhe, joka generoi eri puolille hallintoa suuria määriä turhaa työtä, sekaannuksia, sekä mittaamattomat mahdollisuudet harmaalle taloudelle. Kaikki tämä vain virkamiesten laaduttoman hiekkalaatikkoleikin, ja kahdenkymmenen euron tähden.

Laadukas työ virkamieheltä (sekä tietosuojavaltuutetun toimistossa että PRH:ssa) olisi edellyttänyt pientä prosessianalyysia: olisi pitänyt tutkia kaupparekisterilain ja tietosuojalain perusteluja. Harva kansalainen tietää, että lakien törmätessä raja-alueillaan vastakkain, lakien perustelut nousevat avainrooliin: kysymys on ”lain hengestä”, eli siitä, minkä takia laki on säädetty. Tämä tietenkin pitäisi olla virkamiehen työn ohjenuora! En usko, että Suomessa on säädetty yhtään lakia sen takia, että byrokraatti saisi istua ahterillaan, ylläpitää vääriä tietoja, ja pompottaa kansalaisia, vaikka virkamiehillä onkin kiusaus tulkita lakeja näin päin.

Siispä panin koko revohkan eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan arvioitavaksi. Perusteluissani viittasin hyvään virastokäytäntöön, joka kieltää virkamiestä aiheuttamasta turhaa työtä muille virastoille - erityisesti dokumentoidusti vääräksi tiedetyin tiedoin: eli laatumielessä vastuu tulee kohdistaa henkilölle, jolle tehtävä ja keinot on annettu. Toinen asia, johon vetosin, oli virastojen kirjelmissä esitettyjen lakien vaikutusalueiden arviointi: maalaisjärjellä ajatellen kaupparekisterilain henki on helpottaa ja tuottaa oikeaa tietoa hallinnon käyttöön. Uskon, ettei lain perusteluissa oteta kantaa kauppareksiterien kaupalliseen käyttöön, esimerkiksi puhelinmarkkinointiin. Vastaavasti henkilörekisterilain perustelut käsittelevät lähinnä kansalaisten rekisterimerkintöjen kaupallista käyttöä ja tietoturvaa (ottamatta mitenkään kantaa kaupparekisterilakiin). Tämä rajanveto ja lakien välinen ristiriita jäi nyt eduskunnan oikeusasiamiehen punnittavaksi.

Kaksikymppiselläni on myös ulottuvuus sisäministeriöön ja talousrikosten torjuntaan, otin yhteyttä keskusrikospoliisin talousrikosten tutkintaan: kysyin heiltä, kuinka he voivat nojata kaupparekisteritietoihin rikostutkinnan ja ehkäisyn strategioissaan, kun mukaan liittämässäni dokumentissa PRH ylläpitää tietoisesti virheellistä tietoa, vain kahdenkymmenen euron tähden. Sain nopeasti vastauksen KRP:lta: he ovat kokeneet asian (ilmeisesti aiemminkin) ongelmaksi, ja ovat keskustelleet asiasta PRH:n kanssa asian korjaamiseksi.

En ole (vielä) ottanut yhteyttä kilpailuviranomaisiin: PRH:n käytäntö antaa PRH:lle perusteetonta kilpailuetua, kun he jakelevat aineistojaan maksua vastaan kaupallisille toimijoille. Kaupalliset kilpailijat joutuvat panostamaan samoja palveluita tuottaessaan tietojensa oikeellisuuteen henkilörekisterilain perusteella, mikä vaikeuttaa heidän kilpailuasetelmaansa suhteessa PRH:n toimintaan.

Eli kaksikymppiseni toteuttaa byrokratian perussääntöä: seitsemän byrokraattia työllistää aukottomasti toinen toisensa, ja veronmaksaja maksaa.

Tulevalle pääministerille esitän toiveen, minkä hän teollisuusmiehenä ja insinööriajattelijana ilmeisesti ymmärtää: aloittakaa byrokratian purkutalkoot samalla tekniikalla, kuin 1990-luvun alkupuolella tehostettiin suomalaisen yrityskentän tehokkuutta, eli laatujärjestelmäajattelulla. Ministeriöillä on lainsäädäntö käsissään, tarvitaan joukko teräviä analyytikkoja hakemaan prosesseista esittämäni järjettömyydet, ja korjaamaan niitä. Vähitellen turhanaikainen paperinpyörittely virastoissa vähenee ja byrokratian kukkaset kuihtuvat. Tulevalla hallituksella on käytettävissä kokenut laatuduunarien porukka, joka kasvatti 1990-luvun yritysten kilpailukykyä, mistä seurasi 1990-luvun lopun kasvubuumi.

Minä – kuin varmaan moni muukin silloinen laatuduunari - ilmoittaudun vapaaehtoiseksi byrokratiatalkoisiin rakentamaan hyvinvointia. Toimintatapana voisi olla kaikuja 1990-luvun alusta, esimerkiksi benchmarkkaus rakentamastamme kunnollisesta laatujärjestelmästä eräässä silloisessa kriisiyhtiössä. Yritys on kasvanut alallaan ykköseksi maailmassa ja on nyt yksi taloutemme kivijaloista. Samat, ja muutkin silloiset menetelmät tehoavat myös tsaarinaikaisiin virastokäytäntöihin, kun altistetaan virkamiesporukat palkitsevalle ja avartavalle työn teon kokemukselle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän motittaja kuva
Tauno Halkomäki

Ongelma näyttäisi juontavan juurensa siitä, että kun kirjoittaja on aikoinaan jäänyt syrjään puheena olleen yrityksen johdosta, on muutosilmoitus kaupparekisteriin jäänyt tekemättä.

Vastuu yrityksen tietojen ajantasaisuudesta kaupparekisterissä on yrityksen johdolla; jos kyseessä on osakeyhtiö, yhtiön hallituksella.

Voi olla tilanteita, joissa eronneen johtajan ja hallituksen välit ovat tulehtuneet, ja tällöin monesti on eronneen henkilön oman oikeusturvansa mukaista huolehtia, että muutosilmoitus lähtee välittömästi, eli itse täyttää muutosilmoituslomake ja maksaa käsittelymaksu.

Sen lisäksi, että työllistää virkamiehiä, suosittelisin yhteydenottoa ko. yhtiön hallituksen puheenjohtajaan ja muistutusta, ettei yhtiö ole muutosilmoitusta tehnyt.

Vähän ilkeillen voisi todeta, että jos virasto suostuisi tekemään rekisteriinsä päivityksiä ilmaiseksi, eihän kukaan enää maksaisi muutosilmoitusten teosta, vaan sen kun vaatisi aina oikaisua.

Muutoin oikein kuvaava tarina byrokratiasta tämän päivän Suomessa, kiitos viitseliäisyydestä, toivottavasti mahdollisimman moni tulisi lukeneeksi juttusi.

Käyttäjän PekkaReiman kuva
Pekka Reiman

Tottakai yrityksissä tapahtuu muutoksia, ja erityisesti pienissä, kehittyvissä yrityksissä tapahtuu muutoksia. Se on elinkeinoelämän dynamiikan perusta. On myös totta, että vastuu yrityksen tietojen ajantasaisuudesta on yrityksellä, ei kaupparekisterillä.
Ydinkysymys on kuitenkin pragmaattinen: yrityksen on kilpaillussa ympäristössä kilpailtava, ei seurusteltava maksullisesti PRH:n kanssa. PRH:n pitäisi tehdä työnsä, eikä käyttää Mark Twainin Tom Sawyerin esittelemää aidanmaalauskikkaa. Ulkopuolisen ei pidä maksaa siitä, että tekee viraston työt. Varsinkin kun PRH:n piällysmiesroolikin on kyseenalainen. PRH_n ansaintalogiikka pykälänviilauksen kautta ei ole kestävä.
Kirjoitukseni on noussut eräissä yrittäjäkeskusteluissa esiin. On käynyt ilmi, että PRH:n kaupparekisterissä on muitakin kuolleita kulmia, kuin esittämäni. Niillä(kin) näyttää olevan suuria taloudellisia vaikutuksia. Ehkä palaan niihin, samoin kuin tämän byrokratiailmiön ratkaisumalleihin tämän PRH-sarjan myöhemmissä osissa.
PRH on osa suomalaista kansantalouden infraa, ja se on keskeinen osa suomen kilpailukykyä. PRH määrittää osaltaan yhteiskunnan turva- ja luotettavuustasoa, sitä, johon törmätään esimerkiksi neuvotteluissa sopimuksista. Se määrittää intressitason, jossa tarvitaan due-dilligenceä tai yksityisetsivää selvittämään, kenen kanssa keskustellaan. Jos tämä taso on liian matalalla, talouselämä pysähtyy. PRH on yksi suomalaisen talouselämän luotettavuuden takuumiehistä. Minulla ei ole korkeata uskoa siihen, että ydintoimintonsa impotenssissa rypevä virasto pystyy kehittämään luotettavuutta omin voimin.

Toimituksen poiminnat