PekkaReiman Asioihin voi ottaa monta näkökulmaa...

Pokemon Go – täydennettyä vai laajennettua todellisuutta

Pokemon Go -peli on tuonut ajankohtaiseksi semanttisen kysymyksen, joka liittyy käsitteeseen ”täydennetty todellisuus”. Täydennetty-laajennettu ero saattaa kuulostaa mitättömältä asialta, mutta lobbarihommissa tällä on järisyttävät vaikutukset: Ennen pitkää tullaan rakentamaan säätelyä siitä, kuinka paljon voidaan peli- ja muussakin teollisuudessa vaikuttaa siihen rajapintaan, joka yhdistää virtuaalimaailman todelliseen maailmaan. Mtös käsite ”virtuaalimaailma” tulee tässä tapauksessa mietintään, esimerkiksi: infrapunakameralla saadaan paljon todellisuutta täydentävää tietoa, jota voidaan erilaisin tietoteknisin analyysimenetelmin vielä tarkentaa. Voisin luetella suuren joukon sovelluksia tältä alueelta, mutta en tiedä, mitkä ovat liike- tai muun salaisuuden piirissä, joten jätän tämän heitoksi. Tämä luo täydennettyä todellisuutta, joka ”oikeasti on” siellä, missä' toimintakin on. Pokemon GO- pelissä asiat ovat toisin: ohjelma generoi jotakin virtuaalista, eli Pokemon -hahmon, joka sijoitetaan ”todellisuuteen”, eli päätelaitteen havainnoimaan ympäristöön. Multimediaviestinnän keinoin syntyvä ”virtuaalitodellisuus” heitetään käyttäjän ”akilleen kantapäähän”, eli stimuloidaan kilpailu- ja muita viettejä virtuaalitodellisuuden ja reaalitodellisuuden rajapinnalla. Tähän rajapintaan voidaan kohdistaa paljon erilaisia 3D- yms efektejä, jotka ovat yksilön kannalta epäreiluja, ja saa hänet käyttäytymään epäkorrektisti, mahdolliesti itselleen ja ympäristölleen vaarallisesti. Pokemon Go on siistin luokan poliittisesti ”lähes korrekti” esimerkki efektien ja todellisuus-virtuaalimaailma rajapinnan hämärtämisen hyväksikäytösttä. En kutsuisi tätä täydennetyn todellisuuden teknologiaksi, vaan laajennetun todellisuuden teknologiaksi, koska todellisuus-kontekstiin syötetään ”mitä tahansa roskaa” ostopalvelun varjolla. Kutsuisin tätä laajennetuksi todellisuudeksi.

Asian semanttinen analogia tulee tässä: maailma oli 1950-1960 -luvulla samanlaisessa tilanteessa kemiallisten tajunnanlaajentajien kanssa (analogian lähde: peleillä tuotetaan aisti- ja tunne-efektejä, mutta ei kemiallisesti, vaan fysikaalisesti). Kun riittävän moni nappasi LSD:tä ja kuvitteli, että sai selkäänsä siivet (vrt. Red Bull) ja hyppäsi kerrostalon katolta alas, tajunnanlaajentajia ei levitettykään enää niin ”liberaalisti”, kuin oli totuttu. Myös krooniset vaikutukset olivat järisyttäviä, kemikaalit ovat sekoittaneet monen todellisuus-virtuaalimaailma -rajapinnan. Tajunnan laajentajiakin monet käyttäjät kutsuivat tajunnan täydentäjiksi. Tämän analogian takia, kauppamiehet eivät halua puhua laajennetun todellisuuden teknologiasta, vaan täydennetyn todellisuuden teknologiasta. Kun ryhdytään keskustelemaan sääntelystä, etteivät lapset hyppelisi rekkojen eteen, on semanttisesti oleellista, keskustellaanko todellisuuden laajentajista vai täydentäjistä.

Itse en ymmärrä, kuinka joku ”täydennetyn todellisuuden” peli antaisi minulle eväitä ”täydempään elämään”. Aito asia on aito asia, tosin kolajuomassa en olisi siitä täysin varma.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat